Enää 47 päivää lähtöön. Voi hyvänen aika! Aika kuluu niin nopeasti, etten ehdi tekemään kaikkea millään! Haluisin jo tottakai lähteä, mutta sitten en kuitenkaan. Multa aina kysytään: "Jännittääkö?" ja mun vastaus on ei, ei jännitä. Tiedän, että oon siellä lentokoneessa ihan super innoissani ja vasta sitten, kun seison mun ekan hostperheen edessä, sitten mua todella jännittää. En varmaan saa sanotuksi mitään.
Odotan niin tolta vuodelta uusien ihmisten tapaamista, sitä tavallista elämää siellä ylipäätään ja enkun puhumista. Ihmeempiä ennakko-odotuksia ei ole ja hyvä vaan, ettei sitten joudu pettymään. En vaan osaa yhtään ajatella, millasta mun arki sitten onkaan siellä! Tuun varmasti nolaamaankin itteni monta kertaa! :D
Välillä tottakai tulee sellaisia hetkiä, että en ookkaan ihan varma tästä koko jutusta. Onneksi niitä tulee harvoin ja varmaan aika monille! Tuntuu vaan niin kurjalta jättää kaverit vuodeksi. Entä jos mun kiinnostuksenkohteet on ihan erit kuin mun kavereilla, kun palaan. No, sen näkee sitten...
GF ja muita lappusia tuli postissa yksi viikko. Jossakin lappusesta luki, että mulla on 0 km kouluun! Toisaalta harmittaa, etten pääse kulkemaan sellasen kunnon koulubussin kyydissä, mutta onhan se nyt paljon helpompaa, kun koulu on niin lähellä!
Mitään pinssejäkään en oo yhtään tehnyt! Kaikki on vaan jäänyt. Uusi tietokonekin pitäisi ostaa. Millä rahalla? En edes kesätöitä saanut. Kaiken näköstä siis vielä tehtävänä, mutta kyllä mä selviin!
